miksi kaikki on TAAS niin perkeleen hankalaa? Tiedättekö kuinka raivostuttavaa on, kun asettaa itselleen jonkin tavoitteen, ja on niin saamaton, että ei pidä sitä? JUU! Niin ! *sata kirosanaa peräkkäin*

Sovin itseni kanssa eilen - tai toissapäivänä että; En puhu Mister Korstolle, ellei hän itse alota keskustelua, muutakuin aikaisintaan torstaina. Ja mitä tein juuri äsken?! No aloitin sen vitun keskustelun - kun mun syrän sano, että HEEEI tuossahan tuo ihannemies on online, ja, että puhupa sille jotain.. Ei se toki väärin ole, mutta olen silti erittäin ERITTÄIN ärsyyntynyt itseeni. Ja on syytäkin olla. Tämä asia on vielä pieni, mutta kun pettää itsensä luottamusta nuin turhissa ja pienissä asioissa, miten käy kaikenmaailman laihdutus- ja urheilulupausten? Saati sitten, parannan elämääni tänä vuonna -lupausten. Valehtelu on helppoa kaikille muille paitsi itselle, luottamuksen pettäminen helppoa itselle mutta vaikeaa kaikille muille. Ei sillä, en toki haluaisi tehdä kumpaakaan kenellekkään, mutta joskus on oikeasti parempi.

Lisäksi, olen huolestunut itsestäni, olen nimittäin kohta ihkuttanut Mister Korstoa jo KOLME VIIKKOA. Kolme vitun kokonaista viikkoa kohta. OU MY GOOOOOOOOOOD! Mikä minulla on hätänä?! Missä se ajatus niistä turhista kusipäämiehistä piilee? Ja missä on mun vittuunnus koko miessukupuolta kohtaan? Pomoni saattaisi tässä vaiheessa sanoa, että jäi varmaan baarin tanssilattialle. (sen baarin missä ollaan viimeksi neiti J;n kanssa edustettu). Mutta ei lohduta sekään, jos se siellä on, sinne kun on vaikeampi ihan näin yhtäkkiä päästä.