Onko olemassa vain yksi ja ainut oikea? Luulempa, että suuri osa naisista, kuten ehkä myös miehistä, elää unelmissaan. Sinäkin. Ehkä näet vilauksen sitä onnellisuutta mitä kaipaat, kenties sitä suurta tunnetta, toista puolikasta, joka tekisi sinusta taas ehyen. Juuri se sisäinen huuto, joka vaatii sinua kohtaamaan sen henkilön, joka tekee sinusta onnellisen ja kokonaisen. Ehkä sen takia käyt baarissa viikonloppuisin ja toki joskus myös arkenakin. Ehkä sen takia toteat harrastavasi paljon yhdenillanjuttuja, etsiessäsi sitä oikeaa. Ehkä sen takia löydät itsesi netin treffipalstalta. Tai ihan mitä vaan.

Mutta kuulkaahan kultaseni, Ei onnea missään tehdä. Eikä toisia puolikkaitakaan. Unohtakaa ne yhdet ja ainoat oikeat ! Monta oikeaa, monta tarkoitettua tapaamista, monta onnellista hetkeä. Joie de vivre. (=tartu hetkeen). 

Minun suhteeni ovat aina kaatuneet uskon puutteeseen. Ja uskonpuute on ollut mun päänsisällä apua huutava itsetunto, joka ehdottomasti on välillä sitä mieltä, että ei kukaan jaksa sua kauaa katsella. Kohta se jättää sut. Ja rikkoo sut. Ja sitten itkettää. Ja vituttaa. Ja ärsyttää. Ja itkettää.

Uskon, että eräs eksäni, sanottakoon, vaikkapa T, oli minulle yksi oikea. Yksi niistä monista siis, (jotka loput odottavat mua pitkin elämää.) Vietin hänen kanssaan aika ison osan pahimmista teinivuosista, ja luulen, että jopa rakastin häntä. Hän oli ymmärtäväinen, mukava, romanttinen, urheilullinen yms. yms. Mutta sitten, minä tein abortin ja T olis halunnu puhua siitä. Minä huusin vittua, munhan abortti se oli, vaikka tokihan siitä sen pentu olis syntyny. Minä siis en halunnut puhua. Se oli ehkä ensimmäinen kivi. Sitten, muistan, minä itkin kun tulin kotiin, ja T istui olohuoneensohvalla. Itkin, ja huusin, miksi haukut mua rumaksi läskiksi (kuten T siis oli tehnyt n. tuntia aiemmin), tajuatko kuinka paljon se sattuu?!!??! Ja T sanoi, että mennäänpä yhdessä tuonne peilin eteen katsomaan. Olin maassa. Hävinnyt taistelun.

Ero ei tuntunut enää miltään, "juodaan tytöt skumppaa, mä oon sinkku taas, Yeah, isketään miehiä." Mutta kaikesta huolimatta, saatan joskus iltaisin (hyvin harvoin hyvin harvoin) miettiä, kuinka mukavaa voisi olla, jos oltais oltu koko aika yhdessä. Mutta, Show must go on, tulee lisää oikeita. Enemmän. Parempia. Tarkoituksellisempia. Meille kaikille.