Niin, olen tosiaan. No en ole. Tai olen? Tänään, kun kömmin aamulla puoliseiskalta mamman tyköä kotiin - erittäin väsyneenä - ja menin takaisin nukkumaan omaan sänkyyni löysin vierestäni 10 euron setelin herätessäni. Hammaskeiju sitä ei varmaankaan tuonut - kun ei ole hampaita lähtenyt sitten 7 ikävuoden (Kyllä olen vanhempi!:D). Ja koska, en itse säilytä taskuissani rahaa, enkä muutenkaan nuku taskulliset housut jalassani - on sen pakko olla Mister Korston jättämä. Tai tuskin hänkään sitä tahallaan jätti, ainakaan toivottavasti. Mutta niin että niin, halpa huora, eikä huoriin voi luottaa? Kaikki huorat on kampaajia, mutta kaikki kampaajat ei oo huoria. Etutukkani on hirvittävä, kun lauantaina leikkasin sitä hieman kaljakuumotuksissa. Onneksi neiti J tänään pelastaa hiukseni - ja leikkaa niistä muutenkin erilaiset. Pitkästä aikaa, no, ainakin yksi "haluan uutta" toive toteutuu; uudet hiukset. Mutta huolimatta kymmenen euron lahjoituksesta (?) suutun, jos sanotte minua huoraksi tosissanne. Varsinkin jos olen humalassa.