Minä olen Säälittävä. Oon kokoajan selittänyt itselleni - ja muille, kuinka Mister Korston toiminnat ei liikuta mua mitenkään. No kyllähän ne liikuttaa. On ehkä siis pakko myöntää, että Ihastunut neiti Helemi täällä hei. Niin, olen kai ihastunut, tai jotain.. Ainakin jonkin verran. Ehkä ihan vähän vain kuitenkin. Ihan vähän siis vaan! (Sopikaamme niin, niin saan olla itseni kanssa paremmilla mielin.)

EIHÄN YHDENILLANHOITOIHIN SAA IHASTUA EIHÄN? Eikä edes alunperin yhdenillanhoitoihin, NIIN KERTA !? Ohjeistan aina kaikkia, että ei voi toimia omia ohjeitaan vastaan. No, minä olen antanut "ohjeen", että älkää vittu luulkokkaan hakevanne jotain suhdetta yhdenillanhoidoista. JA MITÄ MINÄ ITSE TEEN?  Lirkuttelen pääni paskaksi Mister Korston perään, joka on kyllä niin vaikeasti tavoteltava, että voi jumalauta. MUTTA ehkä asia on kuitenkin niin, että se mikä on vaikea saada, olis muka perkeleen kiva saada, mutta sitten kun saa, menee maku koko hommasta. Tai ihmisestä tässä tapauksessa. Metsästysvietti. Mutta, eikös cosmopolitan mainosta, että se on vain miehillä? Kusetusta!

Mutta, koska maanantai-ilta on nykyään ihan yleinen vedetään lärvit päivä, menen aukaisemaan piikin (ainakin toivottavasti) kantabrenkunkiskontapaikkaan, ja haistatan vitut melkein koko maailmalle. Messissä luonnollisesti neiti J ja tällä kertaa myös herra S. Ps.Muutan neiti J:n naapuriin, mitähän siitäkin tulee....