Jos menet kauppaan, et ikinä osta sieltä normaalihinnalla päivän vanhaa maitoa ? tai leipää ? Tai einiintuoreita vihanneksia? Ethän? Miksi vitussa monet sitten tyytyy ihmissuhteissa siihen IHAN HYVÄÄN. Jos ollaan suhteessa, niin sen pitää aluksi olla upeaaihanaamahtavaa -fiilistä, eikä mitän "kyllä meillä matin kanssa on AIKA HAUSKAA IHAN KIVAA MELKEIN MUKAVAA sillon tällön". Tiiätte mitä tarkotan? Kyllä toki tiedän, että jossain vaiheessa suhdetta on "taantuma" ja ihankiva -aika, mutta jos suhde on aluksi IHANKIVA, niin kyllähän se lopuksi on IHAN HELVETIN HUONO.

Mutta pitääkö sitten tyytyä vähempään, kuin haluaa? Jos haluat punaisen ferrarin, ja tulot on 2000e/kk, niin joudut varmaan tyytymään punaseen volvoon. Mutta ihmissuhteissa, jos haluat The Matin, pitääkö sun tyytyä siihen ihankivaanmattiin, kun joku kana vie The Matin sun nenän edestä? Vai odottaa sitä seuraava The Mattia ilman ihankivaamattia? Vai pitääkö molempia kokeilla, että tietää, The Matin olevan THE ja ihankivan matin olevan No, ihankiva?

Asia : Jos muodostaa omaan päähänsä kuvan siitä minkälainen Ihannekumppani on. Siis niin ulkonäöllisesti kuin luonteeltaankin, pukeutumiseltaa, ihan melkein kaikelta..

Marinat: ..Niin ja jos sitte tyytyykin jossain vaiheessa vähempään, miettiikö sitä kuitenkin aina, että minkälaista olis, kun oliskin sillon ollut ottamatta tätä ihankivaamattia (jonka kanssa nyt muka seurustelee) ja oliski oottanut elämään ilmestyväksi THE MATIN joka tuossa nyt on sinkkuna ja vastaa mun ihannemiestä.. Ja kuitenkin kun ihankivanmatin kanssa on ihankivaa, niin ei kehtaa enää sitä jättääkkään,

Jälkimarinat: JOS TÄSSÄ NYT MIEHEN EREHTYY OTTAMAAN, NIIN EN SALETTIIN OTA MITÄÄN IHANKIVAA.