Pomoni, joka on suurimmanosaa ajasta maailman paras pomo, muutti viikonloppuna yhteen 10-vuotta nuoremman tsirpulan kanssa. Olen tuntenut molemmat apoutirallaa samanaikaa, eli pari vuotta, ja tsirpula ei ole koskaan erityisemmin pitänyt minusta, enkä minä hänestä. Tosin, tsirpulaan en äskeisestä syystä koskaan ole kunnolla tutustunutkaan. Pomooni minulla taas on kehittynyt ystäväsuhde - paljon enemmän kuin pomo-alainensuhde. Tässä vaiheessa kuuluisi varmaan sanoa, että Onnea Yhteiseloon. Mutta minä en halua toivottaa onnea, en en en. Sen tsirpulan takia pomoni on välillä töissä erittäin kyrsiintynyt, soittelee aamuyöllä neljältä, kun alkoi juomaan vitutukseen, ei uskalla pitää esim. neiti J;tä facebookki ystävänään yms. yms. yms. Kuulostaa pieniltä asioilta (?). Mutta ymmärrättekö / tiedättekö kuinka ärsyttävää on kun _hyvä_ ystävä / kaveri muuttuu suhteen myötä kokoajan huonompaan suuntaan? Ja kaikista ikävintä on, kun välillä saan pomostani mielikuvia siitä, kuinka asiat olivat ennen. Tai siis, millainen hän oli ennen. Niin huoleton, esimerkiksi.

En toki väitä, etteikö minua muuttaisi seurustelu. Totta helvetissä muuttaisi jollain tasolla, eikä mulla varmaan koskaan olis tänne muuta asiaa kuin MUN RAKAS sitä tätä tuota, ja ehkä hyvällä tuurilla kertoisin joskus jopa käyneeni baarissa ilman häntä.. Mutta, en usko, että kenenkään miehen myötä alkaisin poistelemaan facebook-"ystäviäni", saati sitten näyttämään norsunvittua kavereilleni. Muutenkaan en esimerkiksi lopettaisi yhteydenpitoa ystäviini, enkä myöskään puhelimeen vastaamista ollessani hänen seurassaan.

Olen siis hyvin ärsyyntynyt heidän muutostaan, ja jopa toivon että he eroavat. Mutta, olkoon jokainen onnellinen tavallaan.. Ei vain aina voi ymmärtää.