Ai kato perkele, enää kolme viikonloppua oulussa. Keskimmäisenä niistä (eli viikon päästä) mun ja J;n läksärit, ja nää likat pamahtaa Helsinkiin. Siis muuttaa. Eikö siihen ihan vasta ollu vielä ainakin pari kuukautta, kuolettavan pitkä aika? tai ainakin piti olla hirveästi aikaa viettää aikaa kaikkien Oulun kavereiden kanssa yms. yms. yms. Mutta mitä? Oikeasti, kolme viikonloppua....

Enää kolme viikonloppua lempikantabrenkkulan läheisyyttä.

Enää kolme viikkoa Oulun ystäviä tarpeeksi.

Enää kolme viikkoa oikeasti superihanaa pomoa.

Enää kolme viikkoa Oulua.

Enää kolme viikkoa kodin läheisyyttä.

Kyllähän se on ihan totta, että mulla on aivan hirveä viha-rakkaus-suhde tähän kaupunkiin, mutta sekin johtuu lähinnä ihmisistä. Ei muusta. Nyt on jo ikävä valmiiksi, oikeastaan. Ahdistaa. Ärsyttää. Mitä jos en saa sieltä ketään muita kavereita, ja loppuen lopuksi on vain J ja minä, minä ja J sekä ne satunnaisesti vierailevat oulun ystävät? mitä jos en enää rakastakkaan helsinkiä? Toisaalta taasen ihastuttaa. Miellyttää. Uusi kaupunki, uudet piirit, uudet kujeet, uudet sekoilut, ja _UUDET MIEHET_.

Näin jotan kommentoijaa lainatakseni, ristiriitaista, mutta mitäpä muuta multa voisi odottaa.

 

Eilen Korsto ilmoitti, että ei tule läksäreihin. Teki mieli itkeä - mää vaan muutan toiselle puolelle Suomea, mutta mitäs siitä että et tule "jättämään hyvästejä", ei haittaa yhtään. Ja mua vieläpä yhdessä vaiheessa itseä ahdisti muuttaa korston takia... Ahdistaa vieläkin, mutta en anna sen häiritä, kerta Herra ei itse voi taaskaan liikuttaa eviä ja saapua paikalle. jälleen. taas. ei voi. ei pysty. ei kykene. on kiireinen. on väsynyt. on sairaana. on selkä paskana. on töitä. on kiireitä. Että haistakoon Korstokin vaikka jotain............ällöä.

Muuten bileistä tietenkin tulee ihan vitun mahtavat ja upeat ja känniset.