On hienoa huomata, että on päällä taas, mikäpä muukaan, kuin Superhehkeä haudastahiihtolomalla -look. Koska en viimeyönä sen mutun ahdistelua peläten (ja tätä päivää ennakkoahdistellen) saanut oikein nukuttua paljoa, naamatauluani korostavat taas upet silmäpussit. Lisäksi, olen ilmeisesti taas 12vuotias murrosikäinen, kun tukka on niinku ei olis viikkoon pesty, vaikka eilen aamuna viimeksi pesin = näyttää siis TODELLA UPEALTA. Kaiken kruunaa ressissä pois purrut ja leikatut kynsinauhat, epämääräiset kirkkaanpunaiset kynsilakat ja miesten huppari. Nainen parhaimmillaan siis ! Eihän siinä mittää - saahan sitä matkata ihan minkä näköisenä huvittaa....

 

Mutta, koska tuurini ei tunnetustikaan ole hyvä - istun nelinpaikalla ja olen hautautunut hupparini mutkiin ja nukun.. ja kun herään, mua vastapäätä istuu HELVETIN HYVÄNNÄKÖINEN MIESHENKILÖ.

No, ei se Helemiä paljo naurattanu, mutta sitä miestä kyllä nauratti - "näytät tosi söpöltä, kun nukut ja kurnutat". Ai - no niin varmaan näytän yhtä söpöltä ku nunnan tuhero ja kaupanpäällisiksi kuulostan vielä paremmalta. Eikö niin? Mua toki ahistaa jo tutussa porukassa, (parhaita kavereita lukuunottamatta) että joku katsoo kun mää nukun tai syön. (joojoo, on outoa, kummaa ja ihmeellistä) Ja nyt, joku herra söpöinilmestyspitkäänaikaan virnuilee mulle ku herään, ja vielä kommentoi mun nukkumisia (HOX MUN SEKSIKKÄÄN LOOKIN SELITYS).

Voin kertoa - että en kovin helposti ole hiljaa, tai keksimättä sanottavaa, saati sitten punastu ! mutta tänään, tänään tapahtui oikein nuo kaikki, ja pahinta kaikessa, vieläpä yhtäaikaa aikalailla. Voin kuvitella, kuin söpöltä oon siinävaiheessa näyttänyt, kun hän heitti kommenttinsa ja minä pohdiskelin sanottavaa. (varmaan olin suu auki ja rapsuttelin kuumeisesti ohimoa)

Vielä itseäni hieman lisää nolatakseni heitin jonkun tosi kömpelön läpän siitä, että en oikein osaa puhua ennenkuin saan kahvia ja röökiä. Söpöinilmestyspitkäänaikaan nauroi. Söpöinilmestyspitkäänaikaan kertoi kivoja juttuja, elämästään, musiikista, kirjoista, runoista, harrastuksistaan yms yms. Yleensä en pidä ällönromanttisilta kuulostavista ihmisistä, mutta söpöinilmestyspitkään aikaan oli IHANA. Kitaraa soittava, elämänsä syntejä pohdiskeleva haavoittunut runopoika. Onneksi hän puhui paljon, itse kykenin lähinnä vain hymyilemään (unohtaen sen lookkini) ja keskittymään liian hukuttavansinisiin silmiin.

Söpöin ilmestys lähti junasta, olis tehnyt mieli kysyä sen puhelinnumeroa tai jotain, koska mulla oli oikeasti tosi kivaa sen kanssa. Mutta, söpöinilmestyspitkään aikaan tiesikin jo mitä tehdä... Se kysyi mun nimeä ja sanoi, että "Jos niin on tarkoitettu, me tavataan vielä."

Ei se niin kyllä mene runopoika, kohtaloa pitää joskus edes pikkasen avittaa !

 

Nauratti lähinnä loppuenlopuksi se, kuinka vitun idiootilta varmastikin vaikutin, ehkäpä myös söpöinilmestyspitkäänaikaan nauroi tästä syystä - ei mun jutuille (niille harvoille mitä sain suustani ulos), vaan mulle.