Tiedän kyllä, että minussa on hieman halvahtavia piirteitä ja sen, että vaikutan siltä, että luulen olevani parempi ihminen mitä enemmän minulla on miehiä sängyssäni ollut. (Tai ainakin luulen vaikuttavani.)

Minäkin, kaikesta lunttuilustani huolimatta, haluan oikeasti suhteen, ihanan miehen, yhteisen kodin ja muuta kliseistä. ( en sentään kahta lasta, koiraa ja punasta taloa)  Mutta haluan uskoa, että jossain on Mister Right, ja sitten kun se tulee, se tulee.. Vie jalat alta, tjsp. Ja kun se Mister Right on, sitä ei kiinnosta mun menneisyyden pelleilyt, ainakaan siinä määrin että ne häntä häiritsisivät. Ja jos ne häiritsevät, se vaan ei ole se oikea silloin. Ihan tosi. Ei edes yksi niistä monista. (Kevät tekee mun mielelle temppuja - tahdon nukahtaa ja herätä jonkun ihanuuden vierestä. Siitä tämä lässytys.)

Kerron kaikenmaailman miesseikkailuistani mielelläni - uskon, että minunlaisia on muitakin, moniakin - ja uskon, että on ihan siistiä löytää sellainen, ja tajuta, että ei ehkä olekaan suomen ainoa Lunttana. Näin kännistä neiti J;tä lainatakseni, "Minkä sille voi, jos tykkää harrastaa seksiä, mutta ne miehet sattuu vaan aina olemaan erejä?" Niin, minkä sille oikeasti voi? Koska - no, jos ei halua käyttää mieshuorapalveluja, vaan omaa viehätysvoimaansa  (sikäli sellaisen omistan/omistaa) seksiseuran hankkimiseen ja saada mielihyvää siitä, että kelpaa, on haluttu? Vai pitäiskö elää selibaatissa niin kauan, että löytyy yksi Mister Right, että voi ylpeänä kertoa, kun on elämänsä aikana harrastanut seksiä kaksi kertaa? Vai suositellaanko sitten ihan vakioriviä? Vakiorivitkin on oikeasti mun mielestä aivan perkeleen hankalia tapauksia - ja ainakin omalla kohtaa ja tuttava piirissä ne hommat on kaatunut siihen, että toinen kiintyy liikaa, ja kysymys on semisuhteesta, eikä pelkästä naintisuhteesta.

Kyllä minäkin oikeasti kaikenpohjalla haluan vain sen yhden mister rightin, THEMatin tms... Sen etsiminen vain kestää - minä kun en kenen tahansa mukaan lähde - enkä muutenkaan ihan kenelle tahansa puhu, edes baarissa.