Kuulin eilen naisesta, jonka oma mies ei anna sille naiselle, koska kokee olevansa riittämätön. Ja ne on siis ihan parisuhteessa, ilman paria suhdetta ja ollutkin jo yli vuoden päivät. Siis mitä? onko se mies ihan täysjärkinen nyt? Vai häh? Toki ymmärrän, että Aina ei tee mieli, eikä edes melkein aina, mutta jotain rajaa. 3 kuukautta, ei seksiä. Ihmekään jos nainen kävisi vieraissa. Törkeää. Kiristystä. Tahallista ärsyttämistä. Ihmekään jos nainen on niinku perseelle ammuttu karhu. Menkää seksiterapiaan tai pankaa. Juu, ja ei tarvi nyt märistä, että ei oo niin helppoa, ei varmaan olekaan ei, mutta SILTI.

 

Olen huomannut, että ennen haalin ympärilleni ihmisiä (tai siis miehiä) joilla ei jotenkaan mennyt kovin hyvin, halusin olla The Pelastaja, mutta ei se koskaan mene niin. Jos ihminen ei itse jaksa seistä jaloillaan, ei sitä kukaan muukaan voi lopunelämää kannatella. En edes minä vahvoine hartioineni :D mutta niin, pointtina se, että nyt kun mua lähestyi joku Herra Vitun Työtön Koska Olen Vittu Masentunut (anteeksi nyt vain) niin mää heti nousin takajaloilleni, että EEEEEI, en edes viitsi puhua mitään kummempia ! Perkele. Siis älkää nyt tuomitko mua vitun kylmänä ihmisenä, koska en sellainen ole. Olen parhaimmillani jopa erittäin empatiakykyinen ja muutenkin ymmärtäväinen, mutta Mä en jaksa. Mä en yksinkertaisesti halua elämääni enää yhtään miestä, jolle mun pitää olla sanomassa, että kaikki menee vielä hyvin ja olla olkapäänä. Tai muuten vain tukemassa ja auttamassa. Siis KOKOAJAN. Eikä sille siis tietenkään voi mitään jos on muuten vain työtön - esim ei ole omanalan hommia, ja muu ei vaan kiinnosta - mutta, minä en halua olla myöskään se osapuoli joka aina maksaa ja jolla aina menee paremmin. Enkä myöskään se, joka loppuenlopuksi on itse ihan lopussa, kun on yrittänyt auttaa toista aina vain uudestaan, enemmän ja lisää - siinä onnistumatta, koska toisella ei ole yksinkertaisesti halua onnistua.

Olenko mä nyt ihan hirveä?

En. Haluan elämääni vain tasapainoisia ihmisiä, joilla menee hyvin. Ja hyvinmenemisellä en tarkoita sitä, että vuositulot on yli 51 000 ja asuntolaina suurinpiirtein maksettu, vaan sitä, että on kuitenkin työ, elättää ite itsensä, koti, ja vielä henkisesti tasapainossa kiitos. Ymmärrätte mun pointin?

 

anteeksi epämääräinen avautuminen.