Mulla on ikävä kallioon. aivan jumalaton ikävä. On se aika talvea/kevättalvea/talvikevättä, että haluan muutoksia. Mm. seuraavat olis kivoja

Uusi asunto

Uusi asuinympäristö

Uusi mies

Uusia vaatteita

Uusia kenkiä

Uusi olohuoneen matto

Uusi petivaatesetti

Uusi tatuointi

Uusi lävistys

Uusi parvekekalusto

Uusi kaupunki

Uusi työpaikka

Uusi lempibaari

Uusi ihminen

Auto / Moottoripyörä

Uusi seksipartneri

Uusi rahatilanne

Uusi lempialkoholi

 

Eli, elänkö jossain hemmetin taantumassa? Kaikki tuntuu harmaalta ja tylsältä. Olis kiva olla kännissä ja baarissa kokoajan. Olis kiva muuttaa takaisin kallioon, tavata taas paljon uusia ihmisiä. Aloittaa taas alusta. Mutta, tein saman viime vuonna. Ryyppäsin juuri vuosi sitten ihan vitusti. Ja sitten päätin muuttaa Helsinkiin. Siinä muuten olikin äitillä hymyilynaihetta taas, kun ponkasin kotiin ilmoittamaan, että muutan toiselle puolelle Suomea, äitini kun on musta usein vallan huolissaan.

Epäilen vahvasti alitajuntani epäilevän, että oon jotenkin lopullisenhirveänkauhean pahasti sotkenut asiani. En ole. Haluan vain muutoksia. Tai ehkä mua vaan VITUTTAA ARMOTTOMASTI tuo vitun lumi, ja se että kohta on vitun kevät, ja kaikkien valmistujaiset ja plaaplaaplaa, ja minä luuserina voin taas kertoa, tai kuunnella kun äiti kertoo, kuinka minusta ei ole tullut mitään, kun OLEN PUHELINMYYJÄNÄ HYVIN VIIHTYNYT PARI VUOTTA. Tai ehkä minä vihdoin pitkästäpitkästä aikaa tahtoisin olla jonkun kanssa. Ihan sillain muutenkin kuin panemismielessä. Aina on joku pyytämässä vähän enemmän, mutta on monta tapaa selvitä ja vielä useampia olla selviämättä. En muuta kallioon takaisin.