Minä ja neiti J tapeltiin tänään. Aamulla ja illalla. Ja päivällä. Ja eilen aamunakin tapeltiin. Lesbopari tuli kaupasta, ja mua vitutti kun neiti J ei suostunut kantamaan mitään. Paiskasimpa sitten koko Vitun ostoskassin maahan, ja neiti J huusi vieressä että Kannattiko. Ei kannattanut, pussi hajosi ja piti taktikoida tavarat osittain mun laukkuun osittain toiseen pussukkaan.

Sitten huudettiin kilpaa siitä, että esitän asiat Vittumaisella äänensävyllä, että miksen voi puhua asiallisesti ja siitä, miksei Neiti J voisi kohdella muita niin kuin Häntäkin hänen omasta mielestään Täytyy kohdella.

Eilen aamuista tappelun aihetta en edes muista, olisko liittynyt rahaan...?

Aamulla tapeltiin MP3sta. Nyt neiti J on karjunu mun GALLUPPIIN vastaamatta kysymyksiin, että en es halua lähteä Ouluun. Totta vitussa haluan, mua vaan huolettaa meidän rahatilanne. Minä kun joskus huolehdin liikaa, mutta useimmiten taasen liian vähän.

Kaikesta huolimatta, neiti J on parhaita ihmisiä maailmassa, vaikka välillä J onkin aika omahyväinen idiootti, ja vaikka J välillä onkin Laiska ja nukkuu liikaa, niin kyllä mää silti sitä rakastan. Ystävänä. Ja vaikkei J haluakaan, että panen herra R;ää, tai herra Korstoa ja kutsuu mua usein huoraksi, niin siltikin.

Onhan minussakin vikoja, paljon enemmänkin jos tarkkaan mietitään. Ja sitäpaitsi, heitin kerran kännissä neiti J;nkin lattialle, koska sillä kertaa J puhui ärsyttävästi eikä edes suostunut liikkumaan.


Kaikki voivat antaa anteeksi, mutteivat unohda. Kaikki voivat unohtaa, mutteivat pysty antamaan anteeksi. Parhaat ystävät eivät oikeasti unohda koskaan, sillä virheistä opitaan - käsikädessä.