Olen aivan perkeleen täpinöissäni. a) reissuun b) ilmasen viinanbileet reissussa - neiti J;tä ja miestä, joka on sukulaiseni, jota en tosin koskaan ole tavannut lukuunottamatta vieraassa porukassa c) kaks varmasti _MAHTAVAA_ keikkaa, joista toinen on Ihanien miesten, eli Reckless Loven. Ja toinen - kuten arvata saattaa Mister Perfectin bändin. Luvassa siis kännäystä, sekoilua ja keikkafiiliksiä.

Mutta, back to the real life ! (joojoo en osaa englantia) NIIIN. Tiiättekö sen tunteen, kun joku tuoksu laukaisee jonkun muiston? Ja kaipaat hetken sen ansiosta jotain ihmistä tai ajanjaksoa taitaitai jotain? Mulle kävi juuri tänä aamuna niin - olin neiti J;n luona suihkussa (ooh kiintoisaa) ja käytin Palmoliven turkoosia suihkusaippoaa - ja voi helvetinvittu, että se tuoksu Herra Korstolta. Ja mää, joka jo unohin Mister Korston olemassa olon melkein, kaipasin ylikaiken sen kainalopaikkaa ja suojelevaa asennetta. Siis aivan vitusti kaipasin. Miksi? No, olihan mulla toki ne HUIMAT kolme kertaa kun tavattiin oikein mukavaa, toisaalta. Ja turvaisaa, varsinkin, ettenkö sanoisi.

Ja toinen, töissä söin keksiä (kiintoisaa edelleen :D) ja muistin Eksäni Mister T;n - aika on ilmeisesti kullannut muistot pahasti tai jotain, kun kaipasin häntäkin ihan helvetisti. Itseasiassa - näin kiinnostavia aiheita jatkaakseni - kaipasin meidän panemistuokioita ja hänen kainalopaikkaansa. Aivan helvetisti kaipasin. Miksi? No, olihan mulla toki ne ensimmäiset puolivuotta aivan helvetin ihanaa, toisaalta. Ja rauhallisempaa, varsinkin, ettenkö sanoisi.

Eli, suomeksihan asia on niin, että kevättä on vitusti liikaa rinnassa - ja kainalopaikka liian paljon mielessä. Ehkäpä kaikki johutu siitä, että Vappu Pimiä puhui koko mun työpäivän ajan siitä kuinkka, kas kummaa, MUKAVAA ON KÄPERTYÄ JONKUN KAINALOON NUKKUMAAN. Niin onhan se - varsinkin loistavan seksin ja suihkun jälkeen.

PS. Mikä mulla on hätänä?